sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Loppuvuosikatsaus 2013

Tehtiin me kyseisenä vuonna muutakin kuin töitä ja rakennettiin. Juhannus vietettiin mökillä.

Mukaan mökille saatiin kivasti nuorisoa ja muiden muassa kroketissa katsottiin, että kuka on kuka...

Iltaisin pihasaunassa seurailtiin kettuäidin touhuja. Kyseisenä hetkenä poikasille näyttäisi olleen iltapalaksi pari vesimyyrää.

Näin hienolla veneellä ja vielä upeammassa seurassa poikettiin Naantalissa ja Nauvossa heinäkuun alkupäivinä.

20.7. Pyynikin näkötornissa.

Veran rippijuhlat 28.7. Minulla oli ilo saada olla mukana kirkossa siunaamassa kummityttöä. Heinäkuussa vietettiin myös Emman rippijuhlia Joroisissa.

Tyynen kunnioitettavaa yhdeksänkymmenen vuoden ikää juhlistettiin mökillä, virallisena juhlapäivän aamuna kilisteltiin Bollingeria yksi jos toinenkin pullo.

Kesän asuntomessut olivat Hyvinkäällä, poikettiin silmäilemässä josko jotakin ideaa talossa alkanutta sisärakentamista ajatellen. Meitä miellytti kuvan hienosahatut kattopanelit ja lankut...

...tämän saunan tunnelma...

...kivasti toteutettu epäsuora valaistus...

...krouvi kirjahylly...

...ja erityisesti tämä lattia.

Suuri osa kesäisistä illoista meni pensaita istutellessa ja niitä kastellessa. Autokatoksen ja pihatien välistä nurmen reunaa rajaa nyt muutaman kymmentä koristearoniaa.

Talon takana komeilee nopeakasvuinen norjanangervoaita. 

Muutama terijoensalavakin tuli kuopattua.

Hevostallin ikkunalaudoilla rönsyilivät koristekrassit.

Näyttivät tosi kauniilta vihtrillin harmaannuttamaa seinää vasten. Näistä poimin sadon talteen ensi kesää silmällä pitäen.

Jaloangervot täydessä kukassa,

kallionauhukset pohjoisneulan juurella. Pihan kivikossa on teräväkärkinen kivi, joka osoittaa suoraan pohjoiseen (katsoin kompassilla). Eikös tuollainen pohjoisneula kuulu kaikilla rakennustyömailla olla, kun on kerran asemakuvaan piirretty...:)

Erilaisia kuunliljoja on juurikin sen seitsemän sorttia. Ovat ensi keväänä jaettavissa ja niistä saakin pitkän rivin kiviaitaa reunustaan.

Venetsialaisia vietettiin tällä kertaa omalla tontilla kuivalla maalla. Viime vuosina muotiin tullut ilotulitus rannoilla ei kuulosta meidän eikä koirien mielestä kivalta.

Loppukesästä keskityttiin enemmän taas varsinaiseen rakentamiseen. Riku urakoi autokatoksen ja varaston pintamaalauksen.

Räystäiden aluset laudoitettiin,

ja kiviset väliseinät muurattiin.

Portaikko päädyttiin tekemään Weberin väliseinäharkoista ja itse portaat valamalla.

Syyskuussa riitti lämpimiä päiviä, tuolloin meidän pihapiirissä näytti tältä.

Hauki on kala-reissu ei tänäkään vuonna ollut turha. Lukuisten ruokakalojen lisäksi Jari sai satimeensa kuvan 8,9 kg:n vonkaleen. Hauki pääsi syöksymään rantakaislikkoon, mutta kuin ihmeen kaupalla saatiin se sieltä haavittua.

Kalastuksen lyhyt oppimäärä; heitä kuva.

Kelaa hauki.

Reissun pienimmästä kalasta taisin vastata minä. Saavutus tämäkin, virvelillä silakanpoikanen...

Pappa ja lainavirveli. Oma onki makaa Mäntlahden pohjassa...

Lokakuussa otettiin loppukiri talolla lämmityskauden alkua ajatellen. Jari eristi ja asensi yläpohjaan kuuluvat ilmastointiputket, antennikaapelit sun muut.


Itse ihmettelin sillä aikaa, että miten kummassa nämä yläkerran nurkkien konkelot villoitetaan?

Näin!
Tässä kohtaa pidettiin talossa rakennekatselmus ja samalla hevostallin ja autokatoksen käyttöönottokatselmus. Yläpohja muovitettiin ja puhallusvillat asennettiin heti seuraavalla viikolla. Talvi saa tulla.

Yläkertaan rakentui hetkessä tällainen väliseinärankaviidakko. Ja kuvaajan selän takana lisää.

Meidän keittiö joulun alla.

Hevosten talvitarhat tuli nykerrettyä lokakuussa.

Tikannevan ensimmäiset asukkaat; omat kasvatit Raudanluja ja Raudankova.

Itsenäisyyspäivänä otettiin kentällä ensimmäisiä askelia.

tiistai 31. joulukuuta 2013

Yhtä juhlaa

Kesän alussa Arlaa juhlittiin oikein urakalla. Toukokuun viimeisenä päivänä tytär lakitettiin merkonomiksi.

Uunituoreella merkonomilla oli ilo vastaanottaa Valkeakosken Kauppaseuran stipendi parhaasta opiskelumenestyksestä.

Seuraavana päivänä 1. kesäkuuta oli uuden ylioppilaan lakitus.

YO-lakki vm.-90 sopi vielä omaankin päähän.

Äidin tytöt!

Iso kiitos mummulle ja papalle suuresta avusta juhlien järjestelyssä!

Ihqut!

Jarin paketista paljastui muistolahjaksi upea Gantin kello, jota Arla oli käynyt etukäteen "hieman silmäilemässä". Ostopäätöstä helpotti se, että kellon ranneke oli lyhennetty valmiiksi neidille sopivaksi...

Kaiverrus oli kuitenkin yllätys.

Ja varsinaisen juhlanhan tekevät vieraat, joita meillä poikkesi päivän mittaan viitisenkymmentä.