Tänä vuonna olemme perinteisten postikorttitervehdysten sijaan päättäneet jakaa jouluiloa laajemmalle, ja lahjoitimme kuusi kanaa kehitysmaan perheen äidille elantonsa ansaitsemiseksi.
Tervehdyksen voi käydä lukemassa alla olevasta linkistä.
Lapsen lailla jouluun kulje,
kuusen luona silmät sulje.
Muista joulut entiset
- tiedän että hymyilet!
U2 ja we too. Helsingin Olympiastadionilla 21.8. Tihkusateessa Bonoa ja lavarakennelmia ihmettelemässä olivat Erja, Jari, Riku, Emma ja Alina.
Kesälomaa vietin tänä vuonna vasta elokuun puolella. Loman alku on perinteisesti Bollingerin paikka :)
Ja perinteisesti tuli myös paljon luettua. Tässä uusintana kertomus Australian aboriginaaleista.
Kesä oli ennätyksellisen kuuma ja pitkä. Uimapatjalla oli tungosta.
Puuhasteluja mökillä.
Tässä todellinen kesäkuva! Perhoset eivät tulleet syödyiksi, Tiuhti vain vähän nuuhkaisi...
Paahteisessa Vepsussa. Koiruuksille alkoi kelvata merivesikin, sekä ulkoisesti että sisäisesti.
Merimetsoja.
Laivaväylän varrelta keksittiin Saukko-saari. Ja mukaan noukittiin kauneimmat kivet ja ajopuut.
Rikun rippipäivänä 18.7.
Järvenpään Puistobluesissa 8.7. ZZ-Topin sedät jaksoivat vielä heilua.
Jonkin klubin uumenista onnistuttiin löytään bluestaivaan nouseva tähti Erja Lyytinen.
Juhannuskokolla. Ja kokossa.
Kiiltomadot hämmästyttävät aina.
Tiuhtin virallinen kesäkuva.
Nöösin virallinen kesäkuva.
Ahti antoi ahvenia.
Siikasaaressa nauttimassa kovasta tuulesta.
Linnunpoikanen sen sijaan koettaa olla tuulelta suojassa.
Haminan markkinoilla! Kesän harvat sadepäivät osuivat juuri tälle viikonlopulle, joten kovin kauan ei puuvalmiiden kalusteiden kanssa oltu näytillä.
Kesä!
Ja tramppa!
Pääsiäinen mökillä.
Koulukisoissa Ratsuniityllä. Tässä Kekkua laitetaan kisakuntoon ja kekkua nolottaa. Pojalle letit...
Alina osallistui ratsastuskoulun vuonohevosella Samilla.
Tänä vuonna oltiin hiihtolomalla näin kaukana kotoa. Suuntasimme aamuyöllä kohti Helsingin lentokenttää, mistä matka jatkui ilmateitse kohti Saksan Munchenia. Parin tunnin jonotus autovuokraamossa palkittiin sillä, että varaamamme Sahran vaihtuikin VITOKSI, mikä tarkoitti sitä, että myös matkatavaramme mahtuivat kyytiin... Matka kohti Itävallan Ischgliä alkoi.
Takana hyvin nukuttu yö kodikkaassa alppitalossa ja gondolikyyti Alppien miltei huipulle. Tässä suunnitellaan ensimmäistä laskua.
Maisemia ei malttanut lakata ihailemasta. Jo ensi hetkinä tunnelmaa saattoi kuvata Rikun sanoin; "tännehän tulee ikävä".
Löytyihän se Snow Park täältäkin.
Vuoristo jatkui silmänkantamattomiin.
Ankkureissa ei tarvinnut roikkua, kun joka paikkaan veivät 4-8 hengen tuolihissit.
Lasku takaisin kylään oli vähintään kahdeksan kilometriä. Viimeistään puurajalle tultua piti pysähtyä lepuuttamaan jalkoja.
Loppulasku oli painajaismaista kumpareikkoa, sekoitus jäätä ja tykitettyä lunta. Ylhäällä vuorilla oli pakkasta ja rinteet huippukunnossa.
Arla miltei kolmen kilometrin korkeudessa. Tästä lähti 12 km:n lasku Sveitsin Samnauhun, missä tehtiin verovapaita ostoksia.
Rinnekilometrejä riitti ihan loputtomiin.
Sveitsistä palattiin takaisin Itävallan puolelle isolla kabiinilla. 
Tähtihetki! Rinteissä ja hissiasemilla nähtiin taidokkaita lumiveistoksia eri teemoista.
Riku mustan rinteen kielekkeellä. Loppupeleissä uskaltauduimme kaikki kyseisiin rinteisiin. Ne olivatkin parhaassa kunnossa ja sitä kautta myös helpoimpia laskea...
Alina(kin) kehittyi viikon aikana huimasti lisää. Uudet alppisukset vaativat ensin hieman totuttelua, mutta sitten niillä pääsikin huimasti nopeammin.
Välillä täytyi myös syödä. Paikallinen ruoka oli tuhtia mutta erinomaisen maukasta. Baijerilaiset makkarat, gulassikeitot ja pizzat veivät kielen mennessään. Lapset tilasivat aina reippaasti itse omat annoksena ja oppivat samalla hieman saksaa. Einbisschen. Kuvassa allekirjoittaneen silmäkulma ihan "verekseltään". Kunnon joulujuhlaliikkeellä rinteessä pääsin paikalliseen sairaalaan liimattavaksi, kuvattavaksi ja samalla elämäni kalleimpaan moottorikelkkakyyditykseen... Rytäkässä murtui myös pari turhaa kylkiluuta.
Riku ja Emma gondolihississä.
Viimeisenä rinnepäivänä oli HYY-TÄ-VÄN kylmää! Me Arlan kanssa ei enää pärjätty vaan laskettiin alas kylään odotteleen muita. Lähtöpäivä oli räntäsateinen ja sen myötä liikenne sekaisin. Matkasimme reilun parin sadan kilometrin matkaa lentokentälle seitsemän ja puoli tuntia! Onneksemme samaisista räntäsadesyistä lentomme oli myöhässä ja ehdimme kyytiin mukaan. Vaikka olisihan tuolla viihtynyt pidempäänkin...
Himoksella treenaamassa hiihtolomareissua varten. Kovat pakkaset ovat pitäneet huolen, että rinteisiin on uskaltauduttu vasta kerran.
Lapsia koko hissillinen! Ja Alpit häämöttävät jo...
